Osa 9 - Salaisten ojien kaivuu

Nyt on meillä sitten vihdoin ja viimein saatu salaojitus päätökseen - oli kyllä aikamoisen rankka homma! Uusimme samalla myös vesi- ja viemäriputket talosta kaupunginliittymään. Kaiken kaikkiaan aikaa meni noin viikko, mutta siitä 1-2 päivää meni vesi- ja viemärijohtojen uusimiseen. Ilmat kyllä todellakin suosivat meitä, vaikka oli jo syyskuun loppu niin aurinko porotti suurimman osan viikosta täydeltä terältä - vasta aivan viimeisinä päivinä tuli vettä. Täytyy sanoa että jos olisi ilmat olleet huonommat ja kaivannoissa olisi ollut vettä niin olisi kyllä ollut naurussa pidättelemistä. Meillä on talossa melko syvä kellari, joten kaivannot olivat siten melko syvät. Ohessa kuva kun reunus oli kaivettu auki.

Me käytimme tavanomaisten patolevy/styroksi-menetelmän sijasta riisisuklaan näköisiä Isodrän-levyjä - ovat kuulemma Ruotsissa erittäin suosittuja. Niitä käytettäessä ero on ainakin siinä että kuivuminen pitäisi tapahtua sisältä ulospäin. Talon kahdella sivulla anturat olivat niin epätasaiset että jouduttiin valamaan ne suoriksi, jotta nuo levyt saatiin asennettua kunnolla. Levyjen asentaminen tuon valun ympärille osoittautui aikamoiseksi askarteluksi, kun taas sitten suoralla seinällä levyjen asentaminen oli erittäin nopeaa ja yksinkertaista. Isodrän >

Tässä kuvassa on riisisuklaat, suodatinkankaat ja salaojaputket asennettu. Tuohon salaojaputkien päälle tuli sitten sorakerros ja suodatinkangas siihen ympärille ja seinälle levyjä vasten. Sitten laitettiin metrin verran maata päälle ja asennettiin sadesiputket.

Meille jouduttiin asentamaan myös pumppaamo, joka pumppaa sadevedet kaupungin viemäriin. Näin jouduttiin tekemään, koska kaupungin sadevesiverkosto sijaitsee niin paljon korkeammalla kuin meidän sadevesiputket, joten kaatoa ei ollut mahdollista saada aikaiseksi. Tuon pumppaamon kaivannossa tuli yllätys eli kallio vastaan - joten jouduimme siirtämään sen sijaintia alkuperäisestä suunnitelmasta. Muutoinkin pumppaamon kaivanto oli hurjan syvä - noin 3,5 metriä.

Vesi- ja viemäriliittymän uusiminen oli myös aikamoinen homma. Lupia, selvityksiä ja toimenpiteitä siihen liittyen piti tehdä ennalta jos minkämoisia. Sitten kaivettaessa ilmeni, että kaivuri ei pystynyt kaivamaan vesijohtoliittymää esiin ja siinä kohtaa piti tarttua lapioihin. Ongelma syntyikin oikeastaan vasta siinä kun maaperästä alkoi tulla vettä kaivantoon oikein tosissaan, joten kaivuu ja liittymäkohdan löytäminen tuntui mahdottomalta - ei auttanut muu kuin käydä vuokraamassa pumppu joka pumppasi vettä sieltä pois.

Vesi- ja viemärijohdot olivat yllättävän hyväkuntoiset eli ei olisi ollut aivan välttämätöntä niitä vaihtaa. Toisaalta jos emme olisi kaivaneet niitä esiin, niin ajattelisimme aina että missäköhän kunnossa ne mahtavat olla ja koskakohan ne hajoavat. Vaikka periaatteessa teimme salaojituksen itse/talkootyönä oli jotenkin uskomatonta miten moniin ammattilaisiin ja mitä erilaisempiin koneisiin sitä joutui turvautumaan. Vesilaitokselta tuli jos minkälaista tarkastajaa sekä asentajaa vesi- ja viemäriliittymää varten, sitten olivat meidän omat putkimiehet tekemässä vesi- ja viemäritöitä talon sisäpuolella ja sähkömieskin tarvittiin paikalle kytkemään pumppu toimintaan. Lisäksi oli kaivuria, pumppua, tärytintä, sementtimyllyä ja vaikka mitä - niin ja sitten oli tietenkin asfalttimiehet, jotka kävivät tekemässä uudet asfaltoinnit kadulle.

Piha on kyllä nyt sen näköinen että hurrikaani on vieraillut täällä. Minä "viherpeukalo keskellä kämmentä" oleva ihminen katsonkin nyt ihmeissäni isoa peltomaalta näyttävää tonttia ja mietin vieläkin epätoivoisempana kuin puunkaadon jälkeen, että miten ihmeessä me voimme saada tämän pihan vielä joskus näyttämään puutarhalta!

Ja nöyrimmät kiitoksemme kaikille ihanille ystävillemme ja sukulaisillemme jotka olitte meitä auttamassa - ilman teitä olisimme vieläkin kyynärpäitä myöten mudassa tuolla kuopan pohjalla :-)